En tiedä mistä tämä aihe pompsahti mieleeni, mutta joskus sitä tulee vain mietittyä ihmisten käytöstapoja (tai niiden puuttumista), kun itselleni ainakin on pienestä pitäen ollut selvää että toisia ihmisiä kunnoitetaan ja hyvät käytöstavat tulevat ihan itsestäänselvyytenä. En halua millään lailla yleistää, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut tämän meidän suomalaisen kulttuurin pessimistisyyden ja negatiivisen ajattelutavan lähes joka asiaan. Ja niin inhottava kuin se onkin myöntää, tiedän myös itse kuuluvani välillä siihen joukkoon joka valittaa turhanpäiväisistä asioista ja ei osaa aina iloita kaikesta siitä mitä on jo saavuttanut ja mitä itsellä on. Olen kuitenkin tiedostanut tämän, ja pyrinkin nykyään näkemään asioista aina ensin sen valoisamman puolen - se oikeasti kannattaa, sillä onni koostuu juurikin niistä pienistä asioista
♥
Luin vasta hiljattain Millan
Life as I know it -blogista älyttömän hyvän postauksen, jossa kerrottiin kymmenen käskyä shoppailijoille, ja voisin allekirjoittaa koko listan ihan täysin! Olen päättänyt etten hirveästi täällä blogin puolella työasioista puhuisi, mutta joskus kyllä tekisi mieli avautua hieman siitä, millaista kohtelua me myyjätkin joudutaan välillä kokemaan. Onneksi suurin osa asiakkaista on kuitenkin mukavia ja heitä palvelee mielellään, mutta jotkut näyttävät pitävän myyjän ammattia edelleen hyvin ala-arvoisena ja olettavat, että me hymyillen otamme vastaan kaiken mahdollisen ja meihin voi huoletta purkaa turhautumistaan. Ei siitä sen enempää, mutta uskon että lähes jokainen asiakaspalvelutyössä oleva tietää mitä tarkoitan :)
Tiedättekö, kun joinain päivinä ilmassa tuntuu olevan vain sitä negatiivisuutta ja asioihin tarrautumista, jonka takia tuntuu että koko päivä menee piloille? Vaikka itse yrittäisi pysyä positiivisena, saavat muiden ihmisten käyttäytyminen oman mielenkin ärsyyntyneeksi - ei kai sekään ole ihan tuulesta temmattua että mielialat oikeasti tarttuvat? Voi olla, että ärsyynnyn yleensä turhankin helposti, mutta ajattelinpa nyt kuitenkin listata tähän muutamia asioita, jotka saavat miut yleisestikin näkemään punaista ja niskavillat nousemaan pystyyn! (Älkää ottako tätä liian vakavasti, nämä ovat vain miun mielipiteitä! ;)
- Se kun ollaan (tietoisesti tai vahingossa) tien tukkeena, muttei tehdä elettäkään väistääkseen muita. Samaan kategoriaan voisi laskea myös sen, että jotkin ihmiset kävelevät tyyliin oikeasti päin jos et itse tajua väistää ajoissa. Tähän kun lisätään vielä monen ihmisen kävely rinnakkain kapealla kadulla (niin etteivät muut pääse todellakaan ohi), on ärsytyskynnykseni ylitetty jo moneen kertaan!
- Tervehtimättömyys. Voi luoja, kuinka välillä tekisi mieli ravistella joitain ihmisiä oikein kunnolla. Jos sinua tervehditään, niin olisi ihan oletettavaa että tervehtisit myös takaisin sen pitkin nenän vartta katsomisen sijaan. Oli kyseessä sitten naapuri, puolituttu tai asiakas - ihan sama.
- Ikärasismi. Vaikka olisin sinua monta kymmentä vuotta nuorempi, se ei tarkoita että sietäisin ärsyttävää tytöttelyä ja alaspäin katsomista ikäni takia. Kunnioitusta puolin ja toisin kiitos.
- Jos sotketaan jotain, olisi ihan mukavaa jos ne omat jäljet myös siivottaisiin. On niin turhauttavaa jos itse olet vaikka juuri siivonnut jotain, ja ehkä tunnin päästä se on jo siinä kunnossa missä aloittaessasikin.
- Se kun ei osata iloita toisen puolesta. Itse jouduin elämään nuoruuteni melko niukasti, ja huomasin usein kadehtivani kavereitani heidän saamistaan kalliista lahjoista tai ulkomaanmatkoista. Vuosien mittaan olen kuitenkin oppinut, että kadehtiminen ei auta yhtikäs mitään - sen sijaan olen oppinut oikeasti iloitsemaan toisten puolesta. Jos oikeasti jotain haluaa saavuttaa, siihen kyllä ihan varmasti on mahdollisuus - se on täysin omasta asenteesta kiinni. Oli se sitten enemmän rahaa (otat vastaan vaikka ne paskaduunit jos muuta ei ole, sillä suurin osa meistä aloittaa juuri sieltä pohjalta), haaveilet unelmamatkastasi (alat oikeasti säästämään rahaa ja budjetoimaan talouttasi - meni siihen sitten vuosi tai kolme vuotta) tai ehkä vaan olemaan onnellisempi ihmisenä (pienilläkin asioilla pääsee alkuun, ensin täytyy vain tiedostaa ja hyväksyä ne omat heikkoudet ja vahvuudet voidakseen kehittää niitä sekä ajattelutapaansa positiivisempaan suuntaan).
- Ihan vaan yleinen töykeys. Käyttydytään koppavasti ja valitetaan joka hemmetin asiasta, arvostellaan toisten valintoja ja kytätään tekemisiä. Jokainen eläköön omaa elämäänsä juuri sillä tavalla kuin parhaaksi näkee - tuskinpa se on keneltäkään toiselta pois.
***
Huh, kylläpä alkoi ärsyttää jo ihan tämän postauksen kirjoittaminen, haha! :D Näitä olisi voinut keksiä kyllä vaikka kuinka paljon lisää, mutta ehkä hyvä lopettaa jo tähän.
Löytyikö kenties samoja ärsytyksen aiheita?
Entä millainen käytös saa teidän verenpaineenne nousemaan?
Lumene Rasberry Miracle Shine huulipuna - Anttila (
