13. maaliskuuta 2019

MINKÄLAISIA IHMISIÄ HALUAT YMPÄRILLÄSI PITÄÄ

Viime aikoina olen pohtinut omaa elämääni ja ihmissuhteiden merkitystä tavallista enemmän. Sitä, minkälaisia ihmisiä elämääni kuuluu, minkälaiset arvot he jakavat ja ennen kaikkea kohtaavatko ne omien arvojeni kanssa. Päässäni on niin paljon ajatuksia asian suhteen, etten oikein edes vielä tiedä mitä kaikkea aion kirjoittaa, ja mikä todella on tämän tekstin pääpointti - tiedän vain, että haluan purkaa ajatuksiani jotenkin, ja kirjoittamalla se on aina käynyt miulta luontevimmin. 

IMG_20190309_144305

Itselleni tärkeitä arvoja elämässä ovat muun muassa oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, heikompien puolella seisominen sekä tasavertaisuus. Myös hyvät käytöstavat kulkevat käsi kädessä näiden arvojen kanssa, ja tottakai perhe ja ystävät kuuluvat myös tähän. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseen, mutta alan herkästi nähdä punaista esimerkiksi hyvin kapeakatseisessa ajattelutavassa, jossa erilaisuutta halveksutaan, ja itseään yritetään pönkittää jatkuvasti muiden yläpuolelle. Tiedostan myös sen, että usein tällaisten voimakastahtoisten persoonien lähettyvillä miun on myös hyvin vaikea saada omaa ääntäni kuuluville, ja muutun myös paljon epävarmemmaksi siitä, mitä todellisuudessa olen.

IMG_20190309_121603

Niin kuin olen blogiinkin aiemmin kirjoittanut, olen saanut suht hyvin karsittua elämästäni pois sellaiset ihmiset, joiden ympärillä säteilee ns. huono energia ja jotka näin ollen vievät ilon pois muidenkin elämästä, tai ainakin vähenettyä tällaisten ihmisten seuraa reilusti. En enää välitä siitä, jos joku ajattelee miun olevan itsekäs lopettaessani yhteydenpidon, sillä teen sen todellakin ihan itseäni ja omaa jaksamistani ajatellen. Olen huomannut aiemmin itsessäni selvän muutoksen viettäessäni paljon aikaa hyvin negatiivisten ihmisten seurassa, sillä se fiilis ihan oikeasti tarttuu, ja itse en ainakaan halua tulla muistetuksi vain pelkkänä tunnelman latistajana. Jokainen on tietenkin omanlaisensa persoona, mutta omaan asenteeseen ja suhtautumistapaan on kyllä mahdollista itse vaikuttaa.

IMG_20190309_144018

Elämäni aikana koetut vaikeat asiat ovat kasvattaneet miuta ihmisenä todella paljon, ja joskus vanhojen haavojen repiminen auki on tehnyt todella kipeää. Se on kuitenkin täytynyt tehdä, jotta olen pystynyt käsittelemään tiettyjä asioita elämässäni, ja jatkamaan eteenpäin kaikesta huolimatta. Viime aikoina olen kuitenkin saanut todistaa ihmisten kieroutta todella läheltä, mikä on jostain syystä aktivoinut menneisyyden haamut, ja olen alkanut käsitellä vanhoja asioita ja esimerkiksi omaa lapsuuttani mielessäni yhä uudestaan.

Pystyn kuitenkin nykyään puhumaan asioista paljon helpommin mitä joskus aikaisemmin, ja myös omien tunnelukkojen työstäminen ja ennen kaikkea niiden syntyperän ymmärtäminen on ollut todella silmiä avaavaa. Tunnelukothan syntyvät jo varhain lapsuudessa, ja oikeastaan omien vanhempien toimesta - pahimmassa tapauksessa jopa monelta sukupolvelta toiselle.

IMG_20190309_123627

Esimerkiksi emotionaalisen estyneisyyden tunnelukosta sanotaan näin:

"Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Uskot, että tunteet on parempi hallita ja pitää sisällään, siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Et osaa olla luonnollinen, spontaani ja leikkisä, olet pikemminkin iloton, jäykkä ja joustamaton ilmaisuissasi. Uskot, että tunteissasi on jotain väärää ja niitä on hävettävä. Olet oppinut, että tunteiden ilmaisemisesta seuraa jotain negatiivista."  (Lainaus Tunne Lukkosi -kirjasta).

Itselläni kyseinen tunnelukko on edelleen vahvana, mutta toisaalta olen myös päässyt sen sisälle ja oppinut ilmaisemaan tunteitani ehkä hieman paremmin. Tiedän myös, ettei tunteiden ilmaisemisessa ole mitään väärää, mutta jostain syystä esimerkiksi muiden seurassa itkeminen on itselleni edelleen hyvin vaikeaa. Myös hyväksynnän haun tunnelukko ohjaa selkeästi elämääni, ja toivoisin ihan oikeasti pääseväni siitä jossain vaiheessa eroon.

IMG_20190309_121433  
"Et uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät, että sinua moititaan, sinusta ei pidetä tai sinut jätetään yksin. Mietit paljon sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja muuntaudut sen mukaan, mitä odotat muiden haluavan sinulta. Toisten ihmisten seurassa olet toisenlainen kuin toisten kanssa. Välttelet ihmisiä ja ryhmiä, joissa et koe hyväksyntää.

Tämä on kuin suoraan omista ajatuksistani. Tiedän että miellyttämällä liikaa muita kaivan vain itselleni kuoppaa, mutta suoraan sanottuna vihaan ylimääräisiä konflikteja, ja joissakin tilanteissa olen todennut paremmaksi vaihtoehdoksi olla vain hiljaa, kuin aloittaa riita sanomalla suoraan oman mielipiteeni. Kuitenkin nykyään pyrin ensisijaisesti välttelemään juurikin sellaisten ihmisten seuraa, joiden seurassa en pysty olemaan täysin oma itseni.

IMG_20190309_141333

Elämässä tulee aina uusia vastoinkäymisiä vastaan, vaikka kuinka yrittäisit niitä välttää, mutta olen pyrkinyt siihen ajattelutapaan, että tunnelin päässä on aina valoa ja koskaan ei pidä jäädä yksin omien ongelmien tai murheiden kanssa. Olen itse siinä mielessä onnekas, että lähipiiristäni löytyy monia ihmisiä, joille voin avautua, mutta voisin ihan hyvin kuvitella joskus juttelevani myös ammattilaiselle, jos elämän vastoinkäymiset alkaisivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Tällä hetkellä koen kuitenkin pärjääväni näillä eväillä mitä miulla on, ja asioiden ääneen sanominen on oikeasti helpottanut oloa huomattavasti. Syvemmin kun miettii, niin oma elämäni on tällä hetkellä todella hyvässä balanssissa!

Huh, en tosiaan tiedä oliko tässä postauksessa päätä tai häntää, mutta olisi ihana kuulla teidän ajatuksia aiheesta tai vaikka sen vierestäkin. 💛  

Oletko itse joutunut karsimaan tietoisesti ihmisiä pois elämästäsi?


11 kommenttia :

  1. Voi Tuuli <3 Samankaltaisia kokemuksia on täälläkin, ja myös minä olen vähentänyt sellaisten ihmisten seurassa olemista, joiden kanssa ei voi olla oma itsensä tai jotenkin haluaisi vain miellyttää toisia.. Jotenkin jännä, miten näitä ihmisiä on ennen ollut niin lähellä. En myöskään halua pelätä jatkuvaa selkäänpuukotusta, joten jos en voi luottaa toiseen ja hänen ystävyyteensä, niin ei ystävyydessä ole mitään järkeä. Haluaisin tutustua myös tunnelukkoihin paremmin (en oo vieläkään saanut aikaiseksi tuon kirjan ostoa!!) ja haaveilen myös vasta markkinoille tulleesta Parisuhteen tunnelukot -opuksesta, joka kuulostaa myös lukemisen arvoiselta. Tunnelukot on hyvä tiedostaa, jotta voi ymmärtää itseään ja pyrkiä tietoisesti eroon noista elämää haittaavista tunnelukoista. Luulen, että lähes jokaisella kuitenkin ainakin jokin tunnelukko löytyy. Tosi kiva oli lukea sun ajatuksia tästä, vaikka varmasti paljon henkilökohtaista kirjoitit tähän ja on vaatinut uskallusta. Muista että aina saa laittaa viestiä, haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä tosiaan vasta jälkeenpäin huomaa, miten kauan on jaksanut pitää elämässään sellaisia ihmisiä, joiden seura ei ole tehnyt kovin hyvää.. Luottamus jokaisessa suhteessa on todella tärkeää, ja itsekin nykyään mietin todella tarkkaan, ketä uskallaan oikeasti päästää lähelle. Tunnelukot ovat alkaneet kiinnostaa itseänikin yhä enemmän tuon kirjan luettuani, ja itsekin mietin tuon Parisuhteen tunnelukot -kirjan hankkimista! :) Kiitos Jenni ihanasta kommentista, tiedän että meillä on hyvin samankaltaisia ajatuksia <3

      Poista
  2. Täältäkin löytyy samanmoista kokemusta ja itse asiassa Jennin kommentti voisi olla vaikka suoraan munkin näppiksiltäni, niin hyvin hänkin kirjoitti :D Se on jännä miten pitkään itse kylvin sellaisessa negatiivisessa piirissä, ennen kuin tajusi lähteä. Tai oikeastaan oli pakko lähteä, mulla ei ollut vaihtoehtoa, mutta se oli oikeasti ehkä parhainta mitä ikinä tapahtui. Ja tästä lähin oonkin osannut vähän katsoa ketä päästän lähelle ja elämääni, koska se negatiivisuus oikeasti tarttuu ym.

    Mua kiinnostaa nykyään hirmuisesti nämä tällaiset kirjat, jotka käsittelee just ihmistä ja mieltä sun muuta (miten sen nyt sanois). Vaikka siis en oo kirjoja koskaan tykännyt lukea, niin tekisi mieli hirveästi lukea esimerkiksi vaikka just tuo Tunnelukko- kirja, koska aihe vaan kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto kun ajatuksissani laitoin menemään kommentin, vaikka siis piti sanoa vielä että todella hyvää pohdintaa Tuuli <3 Mä niin tykkään lukea sulta näitä postauksia, meillä on niin paljon samoja ajatuksia kuten jo itsekin kerran sanoit! :D Kivaa loppu viikkoa <3

      Poista
    2. Muistelinkin, että myös siulla on vastaavia kokemuksia tuollaisista negatiivisista ihmisistä elämässäsi. Joskus lähteminen vaan on oikea ratkaisu, sillä kenenkään ei tarvitse sietää huonoa käytöstä.. Ja tosiaan kun tajuaa päästää irti, huomaa miten kevyeltä oma olo sen jälkeen tuntuukaan :)
      Sama juttu täälläkin, psykologia on alkanut kiinnostaa yhä enemmän viime aikoina, ja on ollut tosi mielenkiintoista tarkastella vaikka noita tunnelukkoja omalta kohdalta! Itsekään en lue nykyään lähes koskaan, mutta tuontyyliset kirjat kyllä kiinnostaa.

      Tosi kiva kuulla Kata <3 Ja olen kyllä ihan samaa mieltä, että meilläkin on todella paljon samoja ajatuksia, ja tykkään myös lukea niitä pohdiskelevampia postauksia siulta! :) Ihanaa loppuviikkoa sinnekin <3

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu ja hyvää pohdintaa! Mä voin myös samaistua tällaisiin kokemuksiin :/ Mutta vaikka onkin ikävää joutua tilanteisiin, joissa ei voi olla oma itsensä tai joissa on toisille vain ilmaa, jälkeenpäin huomaa, miten tuntee itsensä paremmin ja osaa entistä herkemmin kuunnella itseään ja "valita seuransa". Vaikutat ihanalta tyypiltä, joten kuulostaa siltä, että olet tehnyt oikean päätöksen karsiessasi pahaa mieltä aiheuttavia ihmisiä pois elämästäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ihana kuulla että pystyit samaistumaan tekstiin. :) Tuo on kyllä ihan totta, että noiden tilanteiden jälkeen se oma itsetuntemus kasvaa, ja osaa tosiaan jatkossa ehkä herkemmin välttää seuraa, jossa ei pysty olemaan täysin oma itsensä. Tottakai elämän varrelle mahtuu jos jonkinlaista ihmissuhdetta, mutta tärkeintä on pitää lähellään ne, jotka tuovat esille juurikin parhaimmat puolesi <3

      Poista
  4. Ihana kun kirjotit tänne sun ajatuksia, joskus on hyvä antaa flown vaan viedä <3 Toi tunne lukkosi-kirja on kyllä älyttömän hyvä. Se on saanut mut ittenikin tajuamaan paljon kaikkia asioita ja tiedostamaan niitä omia tunnelukkoja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia <3 Kirjoittaminen tosiaan auttaa selventämään omia ajatuksia, ja ihana myös jos lukijat pystyvät edes hieman samaistumaan teksteihini :) Sanos muuta, tuon kirjan avulla on oppinut ihan eri tavalla ymmärtämään niitä omia tunnelukkoja <3

      Poista
  5. Tosi mielenkiitoinen postaus! Itsekin aikanaan käytin paljon aikaa ja lopulta "poistin" elämästä ihmiset ketkä huomasin etteu tuo iloa ollenkaan vaan enemmänkin veivät alas päin aina ja pyrkivät sillä pääsemään itse ylös.. mutta sitten välillä ei voi kaikkia vain poistaa ja jotkut ihmiset on elämässä vaikka itse ei haluaisi ja huomaan miten haastavaa ku toinen kieroilee ja ulos päin esittää, mutta pyrin vain olemaan niin vähän tekemisissä kuin mahdollista mutta silti se syö energiaa, mutta nää on myös hankalia juttuja välillä. Tärkeintä on itse tiedostaa niikun kirjoitit hienosti tähän ja ainakin sen verran vaikuttaa tilanteeseen kun vain voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä allekirjoittaa tuon ihan täysin, että kaikkia ihmisiä ei vaan kokonaan pysty poistamaan elämästään.. Itse olen pyrkinyt pitämään tällaisten ihmisten kanssa suht neutraalia linjaa yllä, mutta toki se syö paljon omaa energiaa, jos joutuu jostain syystä viettämään enemmän aikaa kyseisten ihmisten kanssa. Ihmissuhteet osaavat välillä olla monimutkaisia, mutta pääasia että voi itse hyvin ja ymmärtää, että seuransa voi suurimmilta osin valita :) Kiitos Saara kun kommentoit! <3

      Poista

Blog Design by Get Polished