KESÄ 2019 PÄHKINÄNKUORESSA

Elokuuta ei ole enää paljon jäljellä, ja vaikka itse miellänkin sen vielä kesäkuukaudeksi, alkaa varmasti monella katse kääntyä jo automaattisesti kohti syksyä. Onneksi täällä ollaan saatu vielä nauttia loppukesän lämpimistä päivistä, ja toivottavasti niitä riittäisi vielä pitkälle syksyyn. Vaikka kesän loppuminen tuntuukin joka vuosi aina yhtä haikealta, otan syksyn ihan avoimin mielin vastaan. Sitä ennen ajattelin toteuttaa pienen katsauksen kuluneeseen kesään, sillä siihen mahtui niin paljon kaikkea mieleenpainuvaa!

⧫ Kesäkuun alussa juhlittiin ystäväni Emman polttareita, ja oli kyllä ihana päästä yllättämään hänet porukalla, ja samalla tutustua muihin hänen ystäviinsä ja perheenjäseniinsä. Koko viikonloppu oli kokonaisuudessaan todella onnistunut, ja onneksi myös sää oli tuolloin ihanan helteinen - juuri vesijetteilyyn ja minigolfiin soveltuva 😉

⧫ Heti polttariviikonlopun jälkeen otin toisen ystäväni kanssa suunnan kohti Kreikan saaria, jossa vietin ensimmäisen lomaviikkoni. Meillä oli todella onnistunut tyttöjen reissu (lentokoneessa tullutta ruokamyrkytystä lukuunottamatta), ja Kreikka vaan valloittaa joka kerta uudelleen kauneudellaan 💙 Kokeilin myös ensimmäistä kertaa saarihyppelyä, ja siitä jäi todella positiivinen fiilis!

⧫ Juhannusta vietimme jälleen perinteisesti mökillä hyvästä grilliruoasta nauttien, kesäolympialaisia viettäen sekä saunoen ja uiden. Kesän aikana mökillä tuli yövyttyä pari kertaa myös mieheni kanssa viimeisiä kertoja, sillä ikävä kyllä heidän mökkinsä on nyt myyty jo uusille omistajille.. 🌿

⧫ Kansainvälisillä suurmarkkinoilla tuli pyörähdettyä kesäkuun lopulla, ja siellä tulikin herkuteltua parina päivänä. Kävin myös freesaamassa hiuksiani kampaajalla, ja kahvittelin kummini ja kummityttöni kanssa. Kesäkuu tuntui kokonaisuudessaan ihanan huolettomalta, ja vaikka olinkin jo ehtinyt tehdä vaikka mitä, oli kesä tuolloin vasta aluillaan. 

⧫ Heinäkuu alkoi ihanassa häähumussa, kun pääsimme juhlimaan ystäväni häitä Ylöjärvelle 💑 Voi kunpa edes kerran kesässä olisi edes yhdet häät, sillä niitä ei turhan usein pääse juhlimaan. Yövyimme kyseisen viikonlopun mieheni kanssa Tampereella, ja ihastuinkin kyseisen kaupungin rennon menevään tunnelmaan lähes samantien!

⧫ Helsinkiin tuli tehtyä pikainen päiväreissu moikkamaan siskoani ja hänen miestään, ja heidän suosittelemana kävimme Hotel Havenin iltapäiväteellä, joka oli kyllä erittäin positiivinen kokemus. Afternoon Tea -hetkeen kuuluu siis teen lisäksi kolmikerroksinen herkkutarjotin, josta alimpana aloitetaan suolaisilla makupaloilla, ja siirrytään kohti keskikerroksen neutraaleja makuja pitkin aina huipun makeiden herkkujen äärelle. Otimme kylkeen myös lasilliset sampanjaa, joka teki teehetkestä hieman erityisemmän tuntuisen. 

⧫ Heinäkuu oli todella työntäyteinen, ja sen lisäksi viikonlopuille oli aina jotain suunnitelmia tehtynä. Mietinkin jossain vaiheessa, että olenko ahtanut kalenterini liian täyteen kaikkea, mutta mistään ei toisaalta olisi malttanut jäädä paitsikaan! Vietimme mm. mökkiviikonloppua mieheni ystävän mökillä ja kalareissulla bongasin myös elämäni ensimmäisen saimaannorpan (hyvin kaukaa, mutta kiikareilla näin sen kuitenkin!!) 💫 

⧫ Sen lisäksi tuli juhlittua serkkuni kolmekymppisiä, ja heinäkuun viimeinen viikonloppu vierähti Kotkassa Meripäivien merkeissä. Vaikka tämän kesän sää on ollutkin hieman edeltäjäänsä vaihtelevampi ja kylmiäkin jaksoja on mahtunut muutama joukkoon, on niistä helteisistäkin päivistä onneksi saatu nauttia, ja rusketuskin on syventynyt kivasti loppukesää kohden. 🌞

⧫ Toisen lomaviikkoni pidin nyt elokuun alussa, ja päätin jo aiemmin että siihenkin olisi kiva saada joku minireissu aikaiseksi. Lähdimmekin sitten yhden parhaimman ystäväni kanssa pariksi päiväksi Berliiniin, ja kyseinen kaupunki yllätti itseni kyllä erittäin positiivisesti - jotenkin olin kuvitellut sen täysin erilaiseksi (en edes osaa selittää millä tavalla), mutta päällimmäisenä fiiliksenä sieltä lähtiessä oli vain että takaisin on joskus päästävä, ja ehkä hieman pidemmäksikin aikaa.

⧫ Lapsuuden muistoja tuli verestettyä suloisessa Korpikeitaan kotieläinmetsässä, jossa pääsimme tervehtimään mm. kaneja, lampaita ja alpakoita. Kävin tuolla viimeeksi muutama vuosi sitten, ja edelleen paikasta tulee samat fiilikset kuin joskus lapsenakin, kun isovanhempanne veivät meidät aina sinne vierailulle. 

⧫ Loman alkajaisiksi kävimme myös mieheni kanssa katsomassa uuden Leijonakuninkaan elokuvissa, ja olihan se vaan hyvä ja yhtä koskettava kuin alkuperäinenkin versio. Suosittelen, mikäli Disneyn leffat ovat yhtään lähellä sydäntä 💓🦁

⧫ Tällä viikolla palasin keskiviikkona takaisin töihin, eli lomat on nyt lusittu ja arkeen palattu ihan kunnolla. Myös mieheni on ollut tämän viikon työreissulla, joten omaa aikaa on ainakin saatu vietellä ihan kylliksi, mutta toisinaan se tekee ihan hyvääkin. Itselläni on vielä kuuden päivän työputki meneillään, mutta pian pääsen viettämään jo ansaittuja vapaapäiviä.

Mikä on ollut teidän kesänne kohokohta? 🍀

TUNNELMIA NAXOKSELTA

Niin kuin viime postauksessa mainitsinkin, on Kreikan matkapostaukset jääneet hieman puolitiehen blogin viettäessä muutenkin hiljaiseloa kesän ajan. Sain kuitenkin ihanan kommentin Katalta, että voisin toteuttaa loput postauksista hieman kevyemmällä otteella fiilistellen, sillä varsinaisten vinkkipostausten tekoon tuntuu menevän todella paljon aikaa. Siitä inspiroituneena, tässäpä tunnelmia saarihyppelymme toisesta kohteesta Naxokselta! 

Naxos oli huomattavasti pikkusiskoaan Parosta isompi, ja heti ensimmäisenä päivänä huomasimme, kuinka se pulppusi elämää ihan toisella tapaa. Toki turisteja oli tuohon aikaan paljon liikkeellä, mutta muuten saaresta jäi kaikinpuolin positiivinen kuva. Naxos tuntui olevan Parosta hieman tuulisempi, mutta sen huomasi lähinnä vain rantakadulla poiketessa. Kissoja oli jälleen siellä täällä, ja voitte kuvitella kun kaksi tällaista kissahullua naista matkustaa yhdessä, tuli pysähdyksiä karvakamujen luo tämän tästä! 😻






Ruoka oli kreikkalaiseen tapaa maukasta ja edullista, ja löysimme myös suloisen ja ihanasti sisustetun katukahvilan (Gemma Naxian Bistro), jossa poikkesimme kaksikin kertaa. Naureskelinkin, että Kreikassa opin tykkäämään myös oliiveista, joita itselläni oli muutaman kerran leivän välissä, sillä aiemmin en ole voinut sietää niitä. Toki tuollahan oliivit ovat ennenkaikkea tuoreita, joten voi olla että täällä Suomessa ne jäävät edelleen kaupan hyllylle :D





Ainut asia mikä jäi Naxoksella ollessa hieman harmittamaan, oli se että kaikki rannat tuntuivat olevan todella turistipainotteisia, ja lähes aina ihan täysiä. Toki sinne sekaan mahtui, mutta olisin kaivannut myös niitä hieman syrjäisempiä pikkupoukamia, jossa olisi saanut ottaa aurinkoa ihan rauhassa. Toki niitäkin olisi varmasti löytynyt jos olisi lähtenyt kiertämään saarta hieman pidemmälle, mutta oleskelimme lähinnä Naxos Townin alueella, ja esimerkiksi Saint George Beach oli aivan kävelymatkan päässä majoituksestamme.

Tulipa taas ikävä Kreikkaa näitä kuvia katsellessa - se on vaan sellainen matkakohde mikä on vienyt sydämeni täysin 💙 

Jos teillä tulee kysyttävää Naxoksesta, vastailen niihin mielelläni kommenttiboksin puolella!

KESÄN KUULUMISIA JA BLOGIN KOHTALON POHTIMISTA

Kesä on mennyt kuin siivillä, ja blogi on pysynyt sen myötä entistä hiljaisempana. Suoraan sanottuna olen alkanut miettiä blogini kohtaloa yhä enemmän, sillä etenkään nyt kesäaikaan itselläni ei ole yksinkertaisesti riittänyt aikaa saatika edes kiinnostusta koko harrastusta kohtaan. Myöskin mitä pidemmäksi tauko on venynyt, sen vaikeammalta uuden postauksen kirjoittaminen on tuntunut. 

Olen yrittänyt jatkaa myös Kreikan matkapostausten tekoa aina silloin tällöin, mutta se on tuntunut niin väkinäiseltä pakkopullalta, että olen lopettannut aina suosiolla kesken ja siirtänyt kirjoittamista seuraavaan kertaan. Pahoittelut siis tyhjistä lupauksistani matkapostausten ja Kreikan vinkkien suhteen - tällä kertaa en tosiaan osaa sanoa miten niiden kanssa tulee käymään..

Heinäkuu oli ehkä tapahtumantäyteisin kuukausi pitkään aikaan, ja oma lepo jäi välillä melko minimiin, mutta toisaalta en vaihtaisi mitään poiskaan. Töiden lisäksi kalenteriin mahtui mm. ihanan ystäväni Emman häät, mökkeilyä, serkkuni kolmekymppiset, päiväreissu Helsinkiin ja Kotkan meripäivillä viikonlopun viettoa. Ihan huikeita juttuja siis, ja kaikki nuo ovat tehneet kesästäni kyllä ikimuistoisen, mutta jotenkin se oman ajan tarve aina korostuu tuollaisten sosiaalisten tapahtumien jälkeen (terveisin ikuinen introvertti 😀).

Tällä hetkellä vietän itseasiassa toista lomaviikkoani, ja ihan paikoillani en edelleenkään malta olla, sillä ensi viikolla lähdemme ystäväni kanssa pienelle tyttöjen reissulle Berliiniin! Päätin kuitenkin, että aion loppuloman mennä täysin fiiliksen mukaan ja olla suunnittelematta liikaa mitään, sillä ehkä se oma pääkoppa on eniten tällä hetkellä levon tarpeessa. "Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota, mutta kun ei saa aikaiseksi!" -mantra on pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa, ja huomaan miten henkinen väsymys alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään. Ei oikeasti aina tarvitse suorittaa kaikkea, se pitäisi muistaa..



Toivon loppukesälle vielä lämpimiä päiviä (kamalaa jos nämä syyskelit tulivat jo jäädäkseen..) ja rauhallisempaa otetta arjenkin suhteen, oma palautuminen mielessä pitäen. Yritän myös pikkuhiljaa saada taas liikunnan kunnolla osaksi arkeani, sillä se on kesän ajaksi jäänyt lähes kokonaan, ja kieltämättä ollut ehkä yksi syy tähän vetämättömään olooni.

En kuitenkaan usko, että ihan vielä olen blogista kokonaan luopumassa, mutta toisaalta en osaa luvata mitään jatkonkaan suhteen. Olen sitä mieltä, että jos jokin asia alkaa tuottaa enemmän sressiä kuin mielihyvää, on siitä luovuttava ainakin hetkeksi. Instagramia kuitenkin päivittelen edelleen melko säännöllisesti, joten jos juttuni kiinnostavat, ota siellä @tuulimariaaa tili seurantaan!

Ihanaa loppukesää kaikille lukijoilleni, ja kiitos ketkä jaksatte edelleen kommentoida postauksiini ja olla menossa mukana <3

SAARIHYPPELYÄ KREIKASSA | TUNNELMALLINEN PAROS

Saarihyppelymme ensimmäinen etappi oli Kyklaadien saariryhmään kuuluva Paros, jossa vietimme ensimmäiset kaksi yötä. Olin lukenut etukäteen netistä, että tämä idyllinen saari kätkee sisäänsä sopivissa määrin niin turismia kuin paikallistakin tunnelmaa, ja vasta vanhankaupungin pikkukujille eksyessä pääsisi kunnolla viehättymään saaren upeudesta. 

Neljän tunnin lauttamatkan aikana Ateenasta Parokselle saimme nauttia kansipaikoilla nousevista auringonsäteistä, kirkkaana hohtavan meren lipuessa ympärillämme. Kun saavuimme Paroksen pääkaupunki Parikian satamaan, hymy nousi huulillemme, sillä näkymät olivat todellakin odottamisen arvoiset - aivan turkoosia vettä ja valkoisia rakennuksia satama täynnä. Vihdoin loma sai kunnolla alkaa!

Majoituksemme Hotel Oasis sijaitsi heti lautasta hypätessä tien toisella puolella, eli sijainti oli kerrassaan täydellinen. Huoneemme oli todella siisti ja omalta pikkuparvekkeeltamme avautui näkymät suoraan satamaan. Kävelymatkan päässä sijaitsi myös supermarket, josta sai oikeastaan ihan kaikkea mitä ajatteli tarvitsevansa. Kävimmekin sieltä hakemassa mm. aamupalatarpeita ja pientä purtavaa huoneeseemme. (Hotellissamme ei siis ollut ollenkaan aamiaistarjoilua, mutta se ei ollut meillä edes kriteerinä).

Paroksen suosituimmat kaupungit ovat juurikin pääkaupunki Parikia missä mekin olimme, ja sen lisäksi saaren pohjoispuolella sijaitseva Naoussa. Ensin ajattelimme, että olisimme hypänneet toisena aamuna bussin kyytiin ja huristelleet myös sinne, mutta koska meillä oli vain kaksi päivää aikaa, päätimme lopulta pysytellä vain Parikian lähiympäristössä.

 Muutama ravintolavinkki Parikiaan...

Rantakadun toisessa päässä sijaitsi kaunis tuulimyllykahvila Alexandros Cafe, ja siellä kävimmekin oikeastaan molempina iltoina ihastelemassa meren ylle laskevaa aurinkoa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja tunnelma kerrassaan rentouttava. Tuolla tuli itseasiassa poikettua kumpanakin iltana aina ohi kävellessä.

Rantakadulla sijaitsi oikeastaan suurin osa muistakin ravintoloista, ja ravintola Hibiscuksessa söinkin reissumme parhaan kleftikon. Tuolla myös useat kissat tulivat loikoilemaan rantakadun kivetykselle ja nauttimaan lämmittävistä auringonsäteistä. Ruoka oli edullista ja täysi lasi viiniäkin taisi kustantaa vain pari euroa.

Cosa Cafe Bar puolestaan tarjoili meille erittäin runsaan ja maittavan aamiaisen, ja kreikkalainen jugurtti myslillä ja hedelmillä hunajan kera oli suorastaan suussasulavaa.

Reissumme ensimmäiset kreikkalaiset salaatit söimme Livadia Beachilla sijaitsevassa Apostolis Ouzerissa rantapäivän jälkeen, ja olihan se nyt vaan hyvää! Tulipa ikävä kreikkalaista ruokaa näitä kuvia katsellessa..

Huonoja ravintolakokemuksia meille ei tainnut osua oikeastaan ollenkaan koko reissun aikana, vaikka yhdessä ravintolassa olisi voinut järisyttävän grillilautasen sijaan valita jonkun toisen annoksen. Muuten ruoka oli joka paikassa hyvää, ja useimmiten hyvin edullistakin. Esimerkiksi moussaka (joka oli yleensä ihan reilun kokoinen) maksoi monessa paikassa noin 8€ ja kleftiko, eli uunissa kypsytettyä lampaanlihaa, perunoita ja fetajuustoa noin 10-12€.

Rantapäiviä vietimme tosiaan ihan Parikian sataman tuntumassa olevilla lähirannoilla, kuten Livadia Beachilla (yllä oleva kuva) sekä rantakadun varrella sijaitsevalla toisella rannalla, jonka nimeä en nyt tähän hätään löytänyt. Kauempana Parikiasta olisi sijainnut niitä ehkä hitusen parempia rantoja, mutta auringonottoon ja meressä pulahtamiseen nuo kelpasivat meille oikein hyvin.



Noiden kahden päivän aikana ehti hyvin kiertää satama-alueen ja vanhankaupungin lähiympäristön lähes kokonaan, ja päällimmäisinä Paroksesta mieleen jäivät postikorttimaisen kauniit vanhankaupungin kujat, siellä täällä vastaantulevat kissat, hyvä ravintolatarjonta ja upeat auringonlaskut. 💛

Voisin matkustaa Parokselle joskus uudestaankin, mutta silloin täytyisi lähteä kiertämään saarta hieman laajemmin, sillä Parikia itsessään vaikutti melko pieneltä paikalta. Loppujen lopuksi kaksi päivää oli oikein riittävä aika kyseisellä saarella, ja seuraavassa Kreikka -postauksessa siirrytäänkin naapurisaari Naxoksen pariin! 😉

Vastailen mielelläni jos teille tulee mitä tahansa kysyttävää Paroksesta tai reissustamme ylipäänsä! 😊

MITÄ ALKUKESÄ ON PITÄNYT SISÄLLÄÄN

On tämä kesä vaan ihanaa aikaa 💛 Luonto on kauneimmillaan, päivät jatkuvat kohti valoisia öitä ja ihmiset ovat ennen kaikkea iloisempia ja enemmän liikkeellä. Vaikka tuntuukin hurjalta, että pian ollaan jo heinäkuussa, olen silti osannut nauttia tästä alkukesästä, ja paljon kaikkea kivaa siihen onkin jo ehtinyt mahtua. Mitä alkukesäni on sitten pitänyt sisällään?

🍃 Yhdet polttarit. Muutama viikko takaperin pakkasin laukkuni viikonlopuksi ja otin suuntani kohti Tamperetta ja Ylöjärveä, sillä järjestimme porukalla Emmalle yllätyspolttarit! Viikonloppu oli todella onnistunut, ja varsinaiseen polttaripäivään kuului mm. vesijetteilyä, hyvää ruokaa ja minigolfia - tulevan morsiamen päivän aikana suorittamista tehtävistä puhumattakaan! Ensi viikonloppuna päästäänkin sitten juhlimaan jo tulevan avioparin häitä, en malta odottaa 😍💒

🍃 Kreikan matka. Heti polttareita seuraavalla viikolla pakkasin laukkuni uudemman kerran, sillä tällä kertaa kutsui viikon mittainen Kreikan loma ystäväni kanssa! En ole ennen matkustanut kesäaikaan juurikaan ulkomaille saatika rantalomakohteisiin, joten oli ihanaa kun tiesi varmasti kohteessa olevan hyvä sää. Toisaalta täällä Suomessakin taisi helteet jyllätä juuri tuona viikkona, ja onneksi kotiin palatessammekaan ei tarvinnut kaivaa pitkähihaista päälle, kun sää oli lähes samanlainen kuin Kreikan saarilla 😎

🍃 Mökkijuhannus. Vietimme perinteisesti juhannusta mökkeillen, ja tänä vuonna voitin jopa perinteiset kesäolympialaiset, wuhuu! Heitin myös juhannuksena talviturkin, ja yllätyin miten lämmintä vesi jo oli. Oli myös ihana rentoutua puusaunan löylyissä ja nautiskella hyvästä grilliruoasta, ja mikä onni että kerrankin myös sää suosi meitä juhannuksena! Sunnuntaina meninkin sitten jo töihin, mutta sen jälkeen kävimme vielä mieheni kanssa syömässä ja satamassa pyörähtämässä nauttien pitkästä aikaa kunnolla kahdenkeskisestä ajasta. 

🍃 Itseni hemmottelua. Otin alkukesästä geelilakkauksen kynsiini, ja nämä ovat olleet kyllä superkätsyt varsinkin näin kesäaikaan. Mietin myös hetken aikaa ripsienpidennyksiin palaamista, mutta olen vähän 50/50 niiden kannalla. Luonnollinen look on ollut ihan jees, vaikka toisaalta ripset helpottaisivatkin arkiaamujen meikkaamista. Kuitenkin 50-60€ kolmen viikon välein menevään huoltoon tuntuu tällä hetkellä melko isolta summalta, minkä saan kyllä käytettyä muuhunkin. Kävin myö kampaajalla pyörähtämässä tällä viikolla, ja saatiin hiuksiini ihana tuhkanvaalea ja puhdas sävy ♥

🍃 Kesän menojen suunnittelua. Tuntuu, että lähes joka viikonlopulle on jotain menoa tiedossa, ja toisaalta harmittaa että kaikkea ei millään ehdi tehdä, mitä oli alunperin suunnitellut. Täytyy kuitenkin yrittää nauttia ihan siitä perus arjestakin, sillä muuten kesä menee ihan tolkutonta vauhtia jos elää vain tapahtumasta toiseen! Olisi kiva ehtiä pyörähtämään vielä Helsingissä, mutta eiköhän siihenkin jostain löydy sopiva rakonen.. Tänään täällä Lappeenrannassa alkoi jälleen loppuviikon kestävät kansainväliset suurmarkkinat, joten niillä ainakin tulee pyörähdettyä viikonlopun aikana töiden lisäksi. 

Ihanaa loppuviikkoa sinne! 🌿

Mitä kaikkea sinun kesääsi on jo mahtunut? 

SAARIHYPPELYÄ KREIKASSA

Ensimmäinen kesälomaviikkoni on nyt takanapäin (huh kun kesä on jo pitkällä), ja niin kuin aiemmin mainitsinkin, tuli se vietettyä Kreikan ihanilla saarilla hyvän ystäväni kanssa. Lentomme lähti viime keskiviikkona kohti Ateenaa tästä kotikentältämme, eli taaskaan matkustamiseen ei tarvinnut varata lentoja enempää aikaa. Ensimmäiset ideat yhteisestä tyttöjen reissusta taisi tulla jo vuosi sitten kesällä, ja saarihyppely Kreikassa alkoikin kuulostaa koko ajan paremmalta idealta. Ja voi vitsit, sitä se tosiaan olikin!

Reissumme ei kuitenkaan alkanut ihan niin loistokkaasti kuin olimme kuvitelleet, sillä heti lentokoneessa sain itselleni jonkinlaisen ruokamyrkytyksen. En ole keksinyt muuta järkevää selitystä kuin lennolla tilaamani kanapaninin, sillä oireet alkoivat noin kahden tunnin kuluttua sen syömisestä. Tietenkään en voi olla 100% varma asiasta, mutta mikään muu aamulla syömäni ei vaan käy järkeen. Menomatka oli siis aikalailla yhtä tuskaa aina hotellille pääsyyn asti (taksimatka Ateenan lentokentältä Pireuksen satamaan kesti vielä noin 45min), mutta luojan kiitos tarvittavien lääkkeiden ja hetken levon jälkeen alkoi olo muuttua koko ajan paremmaksi. Saimmekin hyvät naurut jälkikäteen asiasta, sillä monta kommellusta tilanteen takia tuli kyllä koettua, apua! 😂



Ensimmäisen yön vietimme tosiaan Ateenassa, ja sieltä heti aamun koitteessa hyppäsimme lauttaan kohti Pároksen saarta. Voisin kirjoitella myöhemmin jonkinlaisen vinkkipostauksen saarihyppelystä kiinnostuneille, sillä siirtymiset onnistuivat yllättävän helposti joka kohteeseen, jossei paria myöhästymistä ja lauttamatkan peruuntumista lasketa.. 😉 Itse googlettelin myös jonkin verran etukäteen tietoa saarihyppelyn saloista, ja reittimme päätimme lopulta oikeastaan aika sattumanvaraisesti.



Yövyimme siis Ateenan lisäksi kahdella eri saarella, ja sen lisäksi teimme yhden päiväreissun pienemmälle saarelle. Viikon reissuun tuo oli juuri sopiva määrä, sillä aikaa riitti hyvin myös rentoon oleiluun ja saarien tutkimiseen. Kirjoitan jokaisesta saaresta vielä oman postauksensa, jotta saan postaukset jaettua järkevästi, ja teillekin tulee selkeämpi kuva paikoista joissa kävimme.



Kreikka on vaan niin ihana! 💙 Toki onhan joka maassa omat puutteensa, mutta kaikki ne valkoiset talot ja sokkeloiset kujat, kuvaukselliset maisemat, hyvä ruoka ja rennot ihmiset tekevät matkustamisesta niin miellyttävää, ja haluaisi koko ajan nähdä vain lisää. Vaikka turisteja olikin jonkin verran alkaneen sesongin takia, emme kuulleet suomea kuin sattumalta pari kertaa. Lisäksi meitä luultiin ainakin kolmeen otteeseen ruotsalaisiksi, haha 😂



Viikko koostui lähinnä rentoutumisesta ja auringonotosta, eri paikkoihin tutustumisesta ja lukuisten kissojen kohtaamisista. Rakastan kreikkalaista ruokaa, ja kleftikoa tulikin syötyä pariin otteeseen - moussakasta ja kreikkalaisesta salaatista puhumattakaan! Oli myös virkistävää lähteä ihan vain tyttöjen kesken reissuun ja jättää miehet välillä kotiin, sillä ainakaan tuo oma avokkini ei pahemmin välitä auringossa makoilusta 😉

Pientä fiilistelyä näin alkuun, kirjoittelen tosiaan tulevia postauksia pitkin kesää, joten pysykäähän kuulolla! 

Ja hei, ihanaa juhannusta jokaiselle - kerrankin sää näyttäisi suosivan meitä 💚

KUN AHDISTUS MEINAA KASVAA LIIAN SUUREKSI

Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että olisipa kiva kirjoittaa blogiin jotain. Kertoa enemmän niitä todellisia kuulumisia ja raottaa hieman ajatuksiani, sillä niitä on toden totta viime aikoina ollut mielessä vähän liikaakin. Ehkä senkään takia blogi ei enää ole pitkään aikaan tuntunut itselleni sellaiselta inspiroivalta paikalta, koska luonnollisesti miun täytyy myös miettiä tarkkaan mitä kaikkea tänne kirjoitan. Myös muiden postauksiin kommentointi on hieman jäänyt tästä syystä viime aikoina, pahoittelut siitä!

Olen silloin tällöin kirjoitellut blogiini mm. ihmissuhteiden merkityksestä ja omista tunnelukoistani, sillä kaikki päänsisäiset asiat ja henkinen hyvinvointi kiinnostaa itseäni todella paljon. Olen hyvin pohdiskeleva tyyppi, ja siinä on kieltämättä hyvät ja huonot puolensa.

Viime kuukausien aikana eteen on tullut niin paljon kaikkea "ylimääräistä" ihmissuhteiden saralla, että välillä ajatukseni ovat olleet todella solmussa ja mielialat vaihdelleet melko rajustikin (toki sehän on vain perus naisen elämää, heh). Jään kuitenkin herkästi miettimään muidenkin murheita, ja ongelma on siinä, että en aina osaa täysin pukea tunteitani sanoiksi, jotta samoja asioita ei tarvitsisi pyöritellä mielessä ihan niin usein. Viime aikoina olen kokenut paljon selittämätöntä ahdistusta eri asioista, ja tuntuu että pienistäkin asioista on muodostunut kamala taakka harteilleni.

Typerät riitatilanteet, läheisten sairastelu, ihmisten kierous ja epäoikeudenmukaisuus, huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteet... Suoraan sanottuna olen ollut joinakin päivinä todella loppu henkisesti, vaikka sitä päällepäin ei ehkä huomaisikaan. On ollut turhauttavaa huomata, että kaikkiin asioihin ei vaan itse pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi ja sitä toivoisi.

Välillä tuntuu, että itsetuntoni on valunut hiljalleen jostain viemäristä alas, ja huomaan moittivani itseäni jatkuvasti. Milloin en ole tarpeeksi hyvä jossain, ja milloin tunnen olevani muille pelkkä taakka omien tarpeideni ja toiveideni kanssa. Kamalaa kirjoittaa se tähän, mutta alan selvästi pikkuhiljaa itsekin uskoa sisäistä ääntäni, vaikka toisaalta tiedän kyllä että eihän se niin mene. Olen vain hetkellisesti kadottanut itseni johonkin, ja yritän oikeasti kaikkeni, että pääsisin noista huonoista ajatusmalleista eroon.



Myös muiden miellyttämisestä on ollut vaikea yrittää päästää irti, vaikka tiedän ettei se pidemmän päälle kanna mihinkään. Yritän kuitenkin olla kaikille mukava ja antaa itsestäni hyvän kuvan, mutta aina siinäkään ei voi onnistua. Poden helposti jälkikäteen huonoa omaatuntoa, jos olen esimerkiksi sanonut suoraan oman mielipiteeni asiaan, mikä poikkeaa toisten näkemyksistä. Vaikka tietäisin seisovani sanojeni takana, en haluaisi siltikään loukata ketään. Nytkin tätä tekstiä kirjoittaessani havahdun koko ajan siihen, että jos kyseessä olisi esimerkiksi joku ystävistäni, kehottaisin ehdottomasti pitämään pään pystyssä ja luottamaan itseensä, mutta miksi omalla kohdalla se on välillä niin vaikeaa? Miksi itseään kohtaan pitää usein olla niin ankara?

Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän mieltä painavista asioista pystyy puhumaan, sitä kevyemmäksi olokin muuttuu. Yritän pysyä positiivisena, sillä tiedän että etenkin stressi nostaa väistämättä kaikki negatiiviset tunteet pintaan. Onneksi ympäriltäni löytyy kuitenkin ihmisiä, joille voin puhua ja jotka ovat tukenani, vaikka vaikeina hetkinä yksinäisyyden tunteet meinaisivatkin ottaa vallan.

Kyllä tämä tästä.

Mitä sinne kuuluu? Ihanaa, että kesä alkaa pikkuhiljaa olla jo täällä 💛