22. toukokuuta 2019

KUN AHDISTUS MEINAA KASVAA LIIAN SUUREKSI

Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että olisipa kiva kirjoittaa blogiin jotain. Kertoa enemmän niitä todellisia kuulumisia ja raottaa hieman ajatuksiani, sillä niitä on toden totta viime aikoina ollut mielessä vähän liikaakin. Ehkä senkään takia blogi ei enää ole pitkään aikaan tuntunut itselleni sellaiselta inspiroivalta paikalta, koska luonnollisesti miun täytyy myös miettiä tarkkaan mitä kaikkea tänne kirjoitan. Myös muiden postauksiin kommentointi on hieman jäänyt tästä syystä viime aikoina, pahoittelut siitä!

P5050069

Olen silloin tällöin kirjoitellut blogiini mm. ihmissuhteiden merkityksestä ja omista tunnelukoistani, sillä kaikki päänsisäiset asiat ja henkinen hyvinvointi kiinnostaa itseäni todella paljon. Olen hyvin pohdiskeleva tyyppi, ja siinä on kieltämättä hyvät ja huonot puolensa.

Viime kuukausien aikana eteen on tullut niin paljon kaikkea "ylimääräistä" ihmissuhteiden saralla, että välillä ajatukseni ovat olleet todella solmussa ja mielialat vaihdelleet melko rajustikin (toki sehän on vain perus naisen elämää, heh). Jään kuitenkin herkästi miettimään muidenkin murheita, ja ongelma on siinä, että en aina osaa täysin pukea tunteitani sanoiksi, jotta samoja asioita ei tarvitsisi pyöritellä mielessä ihan niin usein. Viime aikoina olen kokenut paljon selittämätöntä ahdistusta eri asioista, ja tuntuu että pienistäkin asioista on muodostunut kamala taakka harteilleni.

P5050060

Typerät riitatilanteet, läheisten sairastelu, ihmisten kierous ja epäoikeudenmukaisuus, huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteet... Suoraan sanottuna olen ollut joinakin päivinä todella loppu henkisesti, vaikka sitä päällepäin ei ehkä huomaisikaan. On ollut turhauttavaa huomata, että kaikkiin asioihin ei vaan itse pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi ja sitä toivoisi.

Välillä tuntuu, että itsetuntoni on valunut hiljalleen jostain viemäristä alas, ja huomaan moittivani itseäni jatkuvasti. Milloin en ole tarpeeksi hyvä jossain, ja milloin tunnen olevani muille pelkkä taakka omien tarpeideni ja toiveideni kanssa. Kamalaa kirjoittaa se tähän, mutta alan selvästi pikkuhiljaa itsekin uskoa sisäistä ääntäni, vaikka toisaalta tiedän kyllä että eihän se niin mene. Olen vain hetkellisesti kadottanut itseni johonkin, ja yritän oikeasti kaikkeni, että pääsisin noista huonoista ajatusmalleista eroon.

P5050062

Myös muiden miellyttämisestä on ollut vaikea yrittää päästää irti, vaikka tiedän ettei se pidemmän päälle kanna mihinkään. Yritän kuitenkin olla kaikille mukava ja antaa itsestäni hyvän kuvan, mutta aina siinäkään ei voi onnistua. Poden helposti jälkikäteen huonoa omaatuntoa, jos olen esimerkiksi sanonut suoraan oman mielipiteeni asiaan, mikä poikkeaa toisten näkemyksistä. Vaikka tietäisin seisovani sanojeni takana, en haluaisi siltikään loukata ketään. Nytkin tätä tekstiä kirjoittaessani havahdun koko ajan siihen, että jos kyseessä olisi esimerkiksi joku ystävistäni, kehottaisin ehdottomasti pitämään pään pystyssä ja luottamaan itseensä, mutta miksi omalla kohdalla se on välillä niin vaikeaa? Miksi itseään kohtaan pitää usein olla niin ankara?

Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän mieltä painavista asioista pystyy puhumaan, sitä kevyemmäksi olokin muuttuu. Yritän pysyä positiivisena, sillä tiedän että etenkin stressi nostaa väistämättä kaikki negatiiviset tunteet pintaan. Onneksi ympäriltäni löytyy kuitenkin ihmisiä, joille voin puhua ja jotka ovat tukenani, vaikka vaikeina hetkinä yksinäisyyden tunteet meinaisivatkin ottaa vallan.

Kyllä tämä tästä.


Mitä sinne kuuluu? Ihanaa, että kesä alkaa pikkuhiljaa olla jo täällä 💛

14 kommenttia :

  1. Nätit kuvat 💛

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Tuntuu pahalta lukea, että sulla on ollut tollasta ahdistusta ja alakuloisuutta :( Miten se jotenkin aina meneekin sitten niin, että asiat alkaa kasautua ja niitä vastoinkäymisiä alkaa tulla sitten vähän elämän joka saralla. Stressi ei tosiaan ainakaan helpota tilannetta ja hyvä, että sulla on ihmisiä kenelle pystyt olostasi ja tunteistasi puhumaan! Se on oikeesti hurjan tärkeetä ja se puhuminen kannattaa aina, sillä kyllähän se yleensä helpottaa oloa ihan huomattavan paljon, jos pääsee mieltään jollekin purkamaan. Toivottavasti sun olo alkaisi pian helpottaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda ihanasta kommentistasi <3 Elämässä vain tulee väistämättä aina silloin tällöin eteen niitä vastoinkäymisiä, mutta harmi että kaikki kasaantuu usein juuri sille samalle ajanjaksolle.. Mutta kyllä tämä tosiaan tästä, mistään hirveän vakavista asioista ei kuitenkaan ole kyse :) Itselleni myös ajatusten kirjoittaminen ylös helpottaa oloa, ja siksi päätin myös tehdä tämän postauksen. Kiva kun kommentoit <3

      Poista
  3. Luin tämän puhelimella jo silloin kun julkaisit tämän, mutta palasin nyt koneella ollessa kommentoimaan. Mulle tuli ihan todella surullinen fiilis, että sulla on ahdistusta ja muuta. :( Muistan kun luin hetki sitten kun olit iloa ja energiaa täynnä, harmi että nyt on sitten stressit sun muut tulleet kuvioihin. Jospa kesä ja se tuleva Kreikan reissu saa sut rentoutumaan ja kaiken ahdistuksen pois, mä toivon sitä todella <3 Halaus sinne Tuuli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Voi apua, niin ne mielialat ja tilanteet vaan vaihtelevat, että viime aikoina ilo ja energia ei ole enää ollut kovin läsnä.. Toiseksi postaustahtini on harventunut huomattavasti, sillä ei vaan ole ollut energiaa kirjotella tänne mitään hömppää viime aikoina. Kreikan matka tulee juuri oikeaan saumaan, ja uskon sen kyllä piristävän :) Halaus otettu vastaan, kiitos kun kommentoit <3

      Poista
  4. Hei! Haastoin sut mun blogissa! Otatko haasteen vastaan? 😉

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Voi miten surullisia mietteitä :( Mutta ymmärrän kyllä, välillä vaan tuntuu, että kaikki kaatuu päälle! Miullakin on ollut aika hiljaista blogin kanssa, toisaalta olen keskittynyt enemmän elämiseen ja olemiseen ja huomaan, että se on ihanaa! Ehkä miun blogi on nyt pienoisella tauolla ja keskityn muihin tärkeisiin asioihin! Älä ota sinäkään stressiä kirjoittamisesta 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että ymmärrät <3 Blogi tosiaan on viimeinen asia, mistä kannattaa ottaa stressiä! Itsekin kirjoittelen nykyään silloin kun siltä tuntuu, enkä jaksa enää välittää jos postaustahti venyisi usein viikkojenkin mittaiseksi. Täytyy yrittää vaan elää hetkessä ja imeä positiivisista asioista energiaa :)

      Poista
  6. Voi Tuuli, sinä ihana kaunis herkkä ihminen <3 Osaan jollain tapaa samaistua sun fiiliksiin ja tiedän mitä tarkoitat. Se on kyllä hassua miten ajattelee, että ystäville sanoisi vastaavassa tilanteessa rohkaisevia sanoja, mutta itselle niiden sanominen on niin vaikeaa. Mua on auttanut suuresti, kun kuvittelen puhuvani välillä "nuoremmalle minälle". Tai vaikka sille 3-vuotiaalle pienelle ja herkälle ihmiselle, joka valokuvissa tuijottaa nappisilmillä. Kokeile joskus katsoa jotain vanhaa valokuvaa susta, kun oot pieni ja kato mitä tunteita se herättää. Pienelle minälle on tosi vaikea puhua rumasti ja ankarasti. Sen jälkeen ajattele, että se pieni ihminen oot sinä, sama ihminen kuin nyt, keho vain on muuttunut. Mitä syytä nytkään olisi puhua itselle rumasti? Arvokas oot<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Emilia <3 Tuo oli kyllä aivan ihanasti sanottu, ja täytyy oikeasti yrittää tuota konstia niissä tilanteissa, kun meinaa taas alkaa puhumaan itselleen rumasti! Kyllä asiat ja varmasti omat fiiliksetkin tästä vielä paranevat, ainakin kivoja juttuja on lähiajoille tiedossa, mitkä varmasti piristävät :) Ihanaa kun kommentoit <3

      Poista
  7. Voi Tuuli rakas <3 Palasin jälleen tähän postaukseen, ja luin tämän uudelleen sanasta sanaan. Koko ajan tää on ollut mulla auki välilehtenä odottamassa kommentointia, ja viimein tuntuu siltä että itsekin haluan taas palata blogin pariin ja samalla kommentoimaan muille. Kun itsellä on paha olla, niin niitä ei tee mieli tehdä. :/ Samaistuin niin moneen juttuun tässä tekstissä erityisesti viimeisen kuukauden aikaisten ajatusten kanssa, ja tuntuu ihan tosi pahalta kun sullakin on näin paljon huolta ja surua tällä hetkellä elämässä. Itseään kohtaan on monesti liian ankara, voi kun osaisikin suhtautua itseensä yhtä lempeästi ja ymmärtäväisesti kuin vaikka ystäviinsä! Tykkään tosi paljon sun pohdiskelevasta sisällöstä, se antaa aina itsellekin tosi paljon. Kiitos siitä, ja viestitellään lisää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa että palasit vielä lukemaan tämän ajatuksen kanssa, se merkitsee tosi paljon <3 Blogi on kieltämättä ollut aika taka-alalla jo jonkin aikaa, mutta en silti haluaisi vielä kokonaankaan lopettaa - kyllä se inspis sieltä aina kuitenkin jostain on löytynyt :) Mutta niin kuin sanoit - jos itse ei voi hyvin, ei oikeastaan jaksa hirveästi nähdä vaivaa myöskään muiden blogien kommentoimiseen. :/ Onneksi täällä päässä alkaa jo asiat pikkuhiljaa järjestyä ja mielikin on jo parempi, ei siis huolta <3 Hurjasti tsemppiä sinnekin kaiken keskelle, ja kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista

Blog Design by Get Polished